Luokkasolidaarisuutta kapitalismia vastaan

Palkkatyöläinen jää aina riiston kohteeksi,menestyksellinen taistelu riistoa vastaan vaatii proletariaatilta pysymistä riippumatomana nationalismista ja proletariaatin pysymistä niin sanoaksemme täysin puolueetomina eri kansakuntien porvariston taistelessa ensimmäisestä sijasta. Eli ei pienintäkään tukea työläisiltä "omalle" kansalliselle porvaristolle ja sen erioikeuksille,pienikin tuki herättää epäluuloa toisen kansakunnan työläisissä heikentäen työläisten luokkasolidaarisuutta.



Lenin näki kansallisvaltiossa porvariston asettavan aina etusijalle kansalliset vaatimuksensa kun taas proletariaatin tulisi alistaa luokkataistelun eduille.



Arvioidessamme tänä päivänä kapitalistista maailmantaloutta näkyy siinä hyvin selkeästi kapitalisin epätasaisuus ja kansakuntien supimistuminen,on kehitysmaita jotka on vedetty maailmankapitalisin vaihdon piirin usein myös maailmanlaajuisten järjestöjen kuten maailmanpankin ja kansainvälisen valuuttarahaston ohjaamina ja pakottamina.On Kansallisia kapitalistisia valtioita ja myös imperialistisen kehityksen asteen saavuttaneita maita joille on kertynyt niin sanotusti liikaa pääomaa.



.